Hienoisia rasittavia murrosikään liittyviä merkkejä ilmennyt jo pari kuukautta Rommissa, mutta eiköhän me kestetä, vaikka välillä vähän kiristääkin. Kotona Rommi on aivan mahtava ja maaiman ihanin sylivauveli, mutta heti kun pääsee ulos niin siitä kuoriutuu ihan toinen koira eikä todellakaan hyvällä tavalla. Vetää kuin höyryjuna, pelkää välillä esim. muovikassia ja haukkuu välillä koirille joita ei pääse moikkaamaan tai jos ne haukkuu sille. Kuuroille korville saa välillä huudella, mutta eiköhän se ole ihan normaalia tässä iässä. Myös narttukoirat on alkaneet kiinnostaa paljon ja sekös riemastuttaa koirapuistossa, kun tytöt on niiin ihania ja niitä olisi kiva vähän lykkiä. Ei oo väliä onko kyseessä leikattu narttu vai ei, herralla käy kaikki. Saa sitten olla komentamassa toista, kun keskittyy liikaa johonkin ihan muuhun kuin leikkimiseen ja juoksemiseen.
Tästä ei kuitenkaan suunta ole kuin toivottavasti ylöspäin, joten lisää treeniä ohituksiin ja hihnakäyttäytymiseen. Onhan tuo möllikkä silti meijän oma pieni riiviö eikä ikinä vaihdettais toiseen, vaikka välillä vähän ottaakin päähän ulkoilu tuon kanssa. Chillisti vaan ja pirusti kärsivällisyyttä niin eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti