Muutaman tunnin odottelun jälkeen sieltä se pörrökasa ilmestyi ovelle. Sydämeni suli ja olin tosi onnellinen. Samassa iski pelko, pärjätäänkö me tuon kanssa. Hengissä ollaan kaikki edelleen, joten toivottavasti ollaan tehty edes jotain oikein vuoden aikana :D
Rommi tutkaili heti vähän paikkoja ja oltiin tehty sille ns. häkki keittiöön, jossa se saa sitten nukkua. Ensimmäinen yö oli kamala. Voi sitä huudon määrää, kun poju heräsi keskellä yötä ja olikin ihan yksin, kun me nukuttiin eri huoneessa. Aika pian, ehkä viikon jälkeen vaihdettiin taktiikkaa ja sen jälkeen saatiinkin kaikki nukkua yömme rauhassa.
Tarpeiden tekeminen ulos oli alkuun ihan silkka mahdottomuus, mutta onneksi se oli opetettu melko hyvin lehdelle, joten sinne ne tarpeet tuli enimmäkseen. Muutama vahinko kävi matolle ensimmäisten viikkojen aikana, mutta sitä varten meillä oli huonommat matot lattialla.
Kaikista alkukommelluksista huolimatta selvittiin ja ihan hyvällä mallilla ollaan tuon otuksen kanssa. Tietysti aina parannettavaa on ja varsinkin hihnakäyttäytymisessä ja yksinolossa on petrattavaa.
En olisi ikinä uskonut, että kiintyisin tuohon palleroon noin paljon ja että siitä tulisi mulle noin rakas. Meidän ensitapaaminen taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä. Muistan kun käytiin katsomassa pentuja ja Rommi katsoi suoraan silmiin ja samalla lorotti menemään paperille ihan äijänä. Se taisi olla just se hetki, jolloin päätettiin että tää me halutaan :D
Rommi on ehkä maailman ihanin koira ja aina ilostuttamassa meitä. On ihana tunne, kun kotona odottaa aina joku yhtä onnellisena, olit sitten poissa viisi minuuttia tai tuntia. Aina saa hali- ja uniseuraa ja jos on paha mieli voi ottaa pienen kainaloon niin helpottaa heti. En vaihtaisi Rommia ikinä mihinkään enkä ole ikinä katunut, että otettiin juuri tuo koira meille. Toivottavasti saamme viettää sen kanssa vielä monen monta vuotta lisää <3