Tasan vuosi

Tasan vuosi sitten meijän pikkuRomppu muutti meille. Avomies ja hänen vanhempansa kävivät hakemassa Rommin uuteen kotiin, kun minä vedin peiton korviin ja yritin saada kuumeen pois. En meinannut pysyä housuissani, kun odotin jo uutta tulokasta, vaikka oloni olikin ihan riksraks. Matkassa kesti ja tuntui etteivät he tule ikinä kotiin. Onneksi matkan varrelta sain kuvan pikkusesta ja tiedon, että kaikki on hyvin.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen sieltä se pörrökasa ilmestyi ovelle. Sydämeni suli ja olin tosi onnellinen. Samassa iski pelko, pärjätäänkö me tuon kanssa. Hengissä ollaan kaikki edelleen, joten toivottavasti ollaan tehty edes jotain oikein vuoden aikana :D

Rommi tutkaili heti vähän paikkoja ja oltiin tehty sille ns. häkki keittiöön, jossa se saa sitten nukkua. Ensimmäinen yö oli kamala. Voi sitä huudon määrää, kun poju heräsi keskellä yötä ja olikin ihan yksin, kun me nukuttiin eri huoneessa. Aika pian, ehkä viikon jälkeen vaihdettiin taktiikkaa ja sen jälkeen saatiinkin kaikki nukkua yömme rauhassa. 

Tarpeiden tekeminen ulos oli alkuun ihan silkka mahdottomuus, mutta onneksi se oli opetettu melko hyvin lehdelle, joten sinne ne tarpeet tuli enimmäkseen. Muutama vahinko kävi matolle ensimmäisten viikkojen aikana, mutta sitä varten meillä oli huonommat matot lattialla. 

Kaikista alkukommelluksista huolimatta selvittiin ja ihan hyvällä mallilla ollaan tuon otuksen kanssa. Tietysti aina parannettavaa on ja varsinkin hihnakäyttäytymisessä ja yksinolossa on petrattavaa.

En olisi ikinä uskonut, että kiintyisin tuohon palleroon noin paljon ja että siitä tulisi mulle noin rakas. Meidän ensitapaaminen taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä. Muistan kun käytiin katsomassa pentuja ja Rommi katsoi suoraan silmiin ja samalla lorotti menemään paperille ihan äijänä. Se taisi olla just se hetki, jolloin päätettiin että tää me halutaan :D

Rommi on ehkä maailman ihanin koira ja aina ilostuttamassa meitä. On ihana tunne, kun kotona odottaa aina joku yhtä onnellisena, olit sitten poissa viisi minuuttia tai tuntia. Aina saa hali- ja uniseuraa ja jos on paha mieli voi ottaa pienen kainaloon niin helpottaa heti. En vaihtaisi Rommia ikinä mihinkään enkä ole ikinä katunut, että otettiin juuri tuo koira meille. Toivottavasti saamme viettää sen kanssa vielä monen monta vuotta lisää <3

Joulu 2013

Me vietettiin tänä vuonna kahden perheen yhdistetty joulu. Haettiin minun äiti mukaan poikaystävän vanhempien luokse. Meidän joulu meni tosi kivasti, ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi, lahjatkin oli huippuja seurasta puhumattakaan. Rommikin oli tosi kiltisti. Tontutkin olivat sen vissiin huomanneetkin lahjamäärästä päätellen. Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa ;)

 

Synttärit

Apua, kun tämä kuukausi on mennyt nopeasti. Bloginkin olen kerennyt jo "unohtamaan", kun on ollut kaikkea hässäkkää. Nyt kuitenkin tulee muutamassa osassa juttua joulukuun tekemisistä. Ensimmäisenä tietysti tärkein eli Rommin syntymäpäivät!

Rommi täytti siis vuoden 3.12. Vuosi on mennyt kauhean nopeasti ja pienestä pörröisestä pojasta on tullut iso mies :) Synttäreiden kunniaksi ostettiin muutama lahja, tehtiin juhlaillallinen Rommille sekä Rommi pääsi puistoonkin leikkimään ihanan Hallan kanssa. Hallalta saatiin vielä lahjojakin ja voi, kun ne oli kivoja!

Puistossa meno oli villiä eikä kamera meinannut pysyä menossa mukana. Pari kivaa kuvaa onnistuin kuitenkin ottamaan. Hallasta on tullut Rommin yksi mahtavista koirakavereista, jonka kanssa voi päättömästi juosta ja riehua. Hallan lisäksi puistossa oli muitakin ja esimerkiksi tuo mäyräkoira oli Rommin mieleen. Taisi poika vähän rakastua pieneen tyttöön, mutta alkujännityksen jälkeen taisi tulla pakit, kun pieni laittoi Rommin ruotuun.

Kotona Rommi saikin synttäriaterian ja lahjat. Hallalta Rommi sai ihanan karvaisen lelun ja pussin kananameja. Hyvin on molemmat kelvanneet ja lelukin on vielä ehjä (*koputtaa puuta*). Ruuaksi oli maksalaatikkoa (koirille tarkotettua), nameja ja makkaranpalasia.

Semmoset synttärit tällä kertaa :) Saas nähdä mitä ensi vuodeksi keksitään.
Seuraavassa osassa käydään läpi joulukuvia ja kerrotaan miten kivasti meni Rommin ensimmäinen joulu meidän kanssa.

Joulukuu

Viime kuukausi on mennyt hujauksessa ja aika tylsästi koiran näkökulmasta katsottuna. Rommilla on ollut outoja mahavaivoja ja niiden hoitamisessa menikin jonkinaikaa. Nyt näyttää jo vähän paremmalta ja toivottavasti pysyykin vointi hyvänä.

Saatiin kaikenmaailman mahapillereitä, Canikuria sun muuta, että saatiin ensiksi oksennus ja myöhemmin ripuli loppumaan. Ostettiin eläinlääkärin suosituksesta Royal Caninin Gastro Intestinal-ruokaa ja se auttoi saamaan mahan kuntoon.

Kuvailut on jääneet nyt todella vähälle
tuon sairastelun takia ja kun ei viittinyt käydä puistoilemassa tai kauheasti tapailla muita koiria, jos olisikin ollut joku tarttuva mahapöpö. Nyt oon kuitenkin taas yrittänyt vähän ottaa kuvia ja haluaisin kovasti saada Rommista jonkun ihanan joulukuvan. Ehkä mennään huomenna ulos testailemaan mitä kuvia saadaan aikaan. Postauksen kuvissa vähän testausta joulumeiningistä. Epätarkkoja, mutta kuitenkin aika tunnelmallisia mielestäni.

Pientä ja pörröistä

Me treffattiin tänään pienen pientä Nalaa, joka on neljän kuukauden ikäinen. Rommi oli heti valmis leikkiin, mutta Nalaa pelotti, kun Rommi oli "vähän" isompi kuin se. Rommi ei oikein ymmärtänyt miksei se tahtonut leikkiä. Niimpä lähettiin vähän kävelylle yhdessä. Olikin aivan mahtava päivä kävelylle ja tulikin köpöteltyä viitisen kilometriä yhteensä. Nalakin uskalsi käydä välillä tekemässä pientä tuttavuutta. Nähtiin myös muutama koirakko, joista yksi omistaja luuli Nalan olevan Rommin pentu :D Onhan niissä samaa näköä ja pörröisyyttä löytyy, mutta eihän tuo pikkumies nyt mikään isukki sentään ole. Halutaan ehdottomasti nähdä Nala toistekin, kunhan se vähän kasvaisi, että nuo pääsisivät oikeasti leikkimäänkin yhdessä. Muutaman tunnin yhdessäolon jälkeen tultiin kotiin lepäilemään ja ai että kun uni maistui kummallekin.

Huomenna tuleekin Dico kylään aamusta ja voin luvata, että pojat varmaan sekoo sukkiinsa :D Yritän muistaa ottaa videokuvaa jälleennäkemisen riemusta ja tietysti kuviakin. Whiii eka koirakaveri, joka tulee kylään tähän meidän uudelle kämpälle.

ps. Tilasin Peten koiratarvikkeesta pari päivää sitten paketin ja nyt jänskätään tuleeko se huomenna vai perjantaina. Siinä onkin Rommille synttärilahjaa (synttärit 3.12) sekä "osaomistus"kissalleni ja äidin kissalle joululahjoja. Niistä lisää sitten loppuviikosta.

Lokakuun loppu

Lokakuun loppu onkin ollut varsin jännä Rommille. Uusi koti, uudet lenkkireitit ja uudet tutut. Ollaan nyt nähty muutamia ihan uusia koiratuttavuuksia. Kuvia niistä ei valitettavasti ole, kun oon ollut niin laiska kantamaan kameraa mukana. Yritän tehdä parannuksen asiaan.

Ollaan tavattu lähikoirapuistossa paljon uusia kavereita, jotka on kyllä enimmäkseen olleet Rommin mieleen liian isoja ja vilkkaita. Myös pari shelttiä on tulleet tutuksi, lähinnä vain mulle kun jostain syystä nämä uudet sheltit eivät oo tykästyneet Rommiin. Käytiin me viime viikolla shelttitapaamisessakin, jossa vilisikin shelttejä oikein paljon ja oli välillä vähän sekaisin siitä kuka näistä olikaan se oma :D Toissapäivänä moikkaltiin belgianpaimenkoiraa Jamesia. Pojat ei juuri välittäneet toisista, kun puistossa oli muitakin koiria, mutta itse tykkäsin Jamesista. Ihanan iso verrattuna Rommiin. Huomenna onkin sitten tapaaminen pienen Nalan kanssa. Yritän saada kuviakin niin saa tänne päivitettyä. Ja torstaina tulee Rompun bestis Dico kylään ja sillon viimeistään riemu repeää pienillä. 

Postauksen kuvina toimii ensilumi parin viikon takaa. Rommi oli ihan ihmeissään lumesta, kun oli jo varmaan unohtanut talven olemassaolon. Ensiksi se nuuhki ja ihmetteli ja viimeisessä kuvassa näkeekin kuinka se innostui ja alkoi juoksemaan pitkin pihaa :D Meidän pieni villivarsa <3

Rommin paras kaveri

Rommin paras kaveri on aivan ihana (volpino italiano) pentu nimeltään Dico. Sen kanssa kaikki on mahtavasti, mikään ei pelota ja vauhtia riittää vaikka maailman tappiin asti. Tutustuttiin Dicoon ja omistajaan joskus lenkillä ja tultiin hyvin juttuun. Ollaan monesti käyty yhdessä puistoilemassa ja lenkillä. Harmi vaan, että muutettiin nyt toiselle puolelle kaupunkia, mutta kyllä me pyritään vielä näkemään.

Pojat tulee niin hyvin toimeen ja on aivan ihana nähdä miten pienet riekkuu. Dico on Rommia puolet pienempi, mutta sitäkin pippurisempi tapaus. Komentelee Rommia leikkimään ja on vähän mustasukkainen, jos Rommi leikkii jonkun muun kanssa. 

Nyt vähän kuvia eräästä reissusta, kun pojat pääsi juoksentelemaan rannalla ja ai että kun oli kivaa!