keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kirskaanniemi 30.3.2014

Oltiin sovittu meidän oman shelttiporukan kanssa makkaranpaistolenkistä ja sunnuntaina lähettiinkin koko perheen voimin Kirkaanniemelle muiden shelttiystävien kanssa. Porukkaa oli mukavasti mukana, 7 koiraa ja 11 omistajaa. Ilma oli mitä mahtavin, vaikka luvattiin pilvistä ja viileämpää säätä. 


    Meidän porukkaa


    Iiro ja Rommi

Metsään oli eksynyt jonkinverran myös muuta porukkaa viettämään ihanan lämmintä iltapäivää, joten isommat nuotiopaikat olivat varattuja. Onneksi lähistöltä löytyi myös pienempi paikka, jossa olikin hyvä paikka antaa myös koirien juosta ilman, että olisivat muiden tiellä. Makkarat laitettiin tulille ja ai että kun maistui hyvälle! En edes muista koska olisin viimeksi paistanut makkaraa nuotion ääressä.


    kuva: Kaaponkujalla-blogin Janne


    Pörri ja Rommi

Rommi nautti juoksentelusta ja riehumisesta täydellä teholla ja tietysti makkarakin maistui. Kaikki tulivat kivasti toimeen ja oli kaikinpuolin oikein mukavat pari tuntia. Tämmöiset reissut on kivoja, kun voi vapaasti puhua niin paljon koirista kuin huvittaa ja ympäriltä löytyy ihmisiä joita oikeasti kiinnostaa ne asiat. Onneksi suunnitteilla on lisääkin erilaisia reissuja.

    Halla ja Rommi

    Lili ja Rommi


Taina ja tuhokaksikko Rommi ja Halla


ps. Rommista sai myös todella ihanan kuvan, josta tulikin sitten uusi banneri. Mitäs tykkäätte?

torstai 27. maaliskuuta 2014

Välikohtaus

Mietin pitkään halusinko kertoa tästä täällä, koska edelleen olen erittäin näreissäni asiasta.. avaan nyt kuitenkin suuni ja kerron missä mennään. Oltiin viime maanantaina koirapuistossa tuttuun tapaan shelttikaverimme Hallan ja sen omistajan kanssa. Meillä oli superkivaa, kun aluksi päästiin leikkimään monen ranskanbulldogin kanssa. Myöhemmin siirryttiin toiselle puolelle puistoa ja seuraamme liittyi saksanpaimenkoiranpentu, jonka kanssa pääsi kunnolla juoksemaan.

Samalle puolelle tuli myös iso uroskoira. Omistaja kysyi etukäteen onko ok, jos he tulevat ja koska mitään ongelmaa ei ole ikinä ollut niin tottakai suostuttiin. Iso koira ehti olemaan puistossa ehkä minuutin, kun se kävi Rommin kimppuun. Rommi meni normaalisti haistelemaan ja toinen jyräsi Rommin alleen. Rommi huusi kuin hyeena eikä meinannut päästä alta pois. Lopulta kuitenkin isompi koira saatiin pois päältä ja huomattiin, että Rommi ei laskenut ollenkaan painoaan toiselle etutassulle ja huusi vaan. Pelästyttiin todella, että nyt on tassu murtunut. Ison koiran omistaja antoi puhelinnumeronsa kaiken varalta. Lähdettiin samantien eläinlääkäriin.





Eläinlääkärissä murtumaa ei todettu ja Rommin tassu liikkui ihan hyvin ja veikattiin, että tassu olisi vain taittunut kohtauksessa. Rommille kipulääkettä, lepoa ja lasku kouraan. Soitin tietysti heti omistajalle ja kerroin tuloksesta. Kauhea vääntö laskun kanssa tuli. Lopulta suostui hampaita kiristellen maksamaan puolet.

Myöhemmin illalla rapsutin tuttuun tapaan Rommia mahasta ja se kääntyi kunnolla selälleen. Tunsin kädessäni jotain outoa ja ajattelin, että karvoihin on jäänyt kuraa. Kuivunutta vertahan se oli ja haavakin löytyi kainalon vierestä. Käytettiin Rommia sitten heti seuraavana päivänä uudestaan eläinlääkärissä, jotta saadaan tietää lisää haavasta (kuinka paha se on ja mistä se on tullut). Eläinlääkäri totesi saman mitä jo veikattiinkin. Puremahaava ei onneksi ollut syvä. Hoito-ohjeet putsaamista varten saatiin ja varalle resepti antibiootille, jos se haava tulehtuu. Mukaan lähti tietysti uusi lasku. Otin tietysti heti yhteyttä taas omistajaan ja yllättäen omistajaa ei saanut enää kiinni mistään. Raivostuttavaa kuinka joku ei ota vastuuta oman koiransa teoista ja vielä katoaa maan alle pakoon.





Poliisille soitettu, mutta mitään ei ole tehtävissä, koska tapahtumapaikkana oli koirapuisto. Eli kaikki vaan viemään koiransa sinne käymään toisten päälle, kun ei siitä tule minkäänlaisia seuraamuksia. Omistaja on kuitenkin vastuussa AINA koiransa tekemisistä oli paikka mikä hyvänsä. Vaikkei lain mukaan olisikaan korvausvelvollinen niin en ikinä kehtaisi itse olla maksamatta, jos oma koira tekisi toiselle jotain ja olisin niin häpeissäni ja pahoillani tapahtuneesta.

Rommi voi kuitenkin ihan hyvin jo. Muut koirat kiinnostaa edelleen, joillekin isommille koirille yrittää vähän ärhennellä lenkillä. Puistoon ei olla vielä menty, mutta tarkoitus olisi jossain kohtaa mennä tapaamaan tuttuja vähän Rommia isompia koiria, jotta Rommi ymmärtäisi ettei kaikkia isoja tarvitse pelätä tapahtuneesta huolimatta.



                                        (kuvat on sekalaisia kuvia viime vuodelta)









sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Rommi ja murrosikä

Hengissä ollaan, vaikka blogi onkin hiljentynyt todella pitkäksi aikaa. Rommilla on kaikki hyvin eikä mitään ihmeellistä ole oikein tapahtunut. Ihan perusarkea ollaan eletty koko perhe. Kuitenkin erilaisia muutoksia koirassa on näkynyt.


Hienoisia rasittavia murrosikään liittyviä merkkejä ilmennyt jo pari kuukautta Rommissa, mutta eiköhän me kestetä, vaikka välillä vähän kiristääkin. Kotona Rommi on aivan mahtava ja maaiman ihanin sylivauveli, mutta heti kun pääsee ulos niin siitä kuoriutuu ihan toinen koira eikä todellakaan hyvällä tavalla. Vetää kuin höyryjuna, pelkää välillä esim. muovikassia ja haukkuu välillä koirille joita ei pääse moikkaamaan tai jos ne haukkuu sille. Kuuroille korville saa välillä huudella, mutta eiköhän se ole ihan normaalia tässä iässä. Myös narttukoirat on alkaneet kiinnostaa paljon ja sekös riemastuttaa koirapuistossa, kun tytöt on niiin ihania ja niitä olisi kiva vähän lykkiä. Ei oo väliä onko kyseessä leikattu narttu vai ei, herralla käy kaikki. Saa sitten olla komentamassa toista, kun keskittyy liikaa johonkin ihan muuhun kuin leikkimiseen ja juoksemiseen.


Tästä ei kuitenkaan suunta ole kuin toivottavasti ylöspäin, joten lisää treeniä ohituksiin ja hihnakäyttäytymiseen. Onhan tuo möllikkä silti meijän oma pieni riiviö eikä ikinä vaihdettais toiseen, vaikka välillä vähän ottaakin päähän ulkoilu tuon kanssa.  Chillisti vaan ja pirusti kärsivällisyyttä niin eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa.


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Tasan vuosi

Tasan vuosi sitten meijän pikkuRomppu muutti meille. Avomies ja hänen vanhempansa kävivät hakemassa Rommin uuteen kotiin, kun minä vedin peiton korviin ja yritin saada kuumeen pois. En meinannut pysyä housuissani, kun odotin jo uutta tulokasta, vaikka oloni olikin ihan riksraks. Matkassa kesti ja tuntui etteivät he tule ikinä kotiin. Onneksi matkan varrelta sain kuvan pikkusesta ja tiedon, että kaikki on hyvin.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen sieltä se pörrökasa ilmestyi ovelle. Sydämeni suli ja olin tosi onnellinen. Samassa iski pelko, pärjätäänkö me tuon kanssa. Hengissä ollaan kaikki edelleen, joten toivottavasti ollaan tehty edes jotain oikein vuoden aikana :D

Rommi tutkaili heti vähän paikkoja ja oltiin tehty sille ns. häkki keittiöön, jossa se saa sitten nukkua. Ensimmäinen yö oli kamala. Voi sitä huudon määrää, kun poju heräsi keskellä yötä ja olikin ihan yksin, kun me nukuttiin eri huoneessa. Aika pian, ehkä viikon jälkeen vaihdettiin taktiikkaa ja sen jälkeen saatiinkin kaikki nukkua yömme rauhassa. 

Tarpeiden tekeminen ulos oli alkuun ihan silkka mahdottomuus, mutta onneksi se oli opetettu melko hyvin lehdelle, joten sinne ne tarpeet tuli enimmäkseen. Muutama vahinko kävi matolle ensimmäisten viikkojen aikana, mutta sitä varten meillä oli huonommat matot lattialla. 

Kaikista alkukommelluksista huolimatta selvittiin ja ihan hyvällä mallilla ollaan tuon otuksen kanssa. Tietysti aina parannettavaa on ja varsinkin hihnakäyttäytymisessä ja yksinolossa on petrattavaa.

En olisi ikinä uskonut, että kiintyisin tuohon palleroon noin paljon ja että siitä tulisi mulle noin rakas. Meidän ensitapaaminen taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä. Muistan kun käytiin katsomassa pentuja ja Rommi katsoi suoraan silmiin ja samalla lorotti menemään paperille ihan äijänä. Se taisi olla just se hetki, jolloin päätettiin että tää me halutaan :D

Rommi on ehkä maailman ihanin koira ja aina ilostuttamassa meitä. On ihana tunne, kun kotona odottaa aina joku yhtä onnellisena, olit sitten poissa viisi minuuttia tai tuntia. Aina saa hali- ja uniseuraa ja jos on paha mieli voi ottaa pienen kainaloon niin helpottaa heti. En vaihtaisi Rommia ikinä mihinkään enkä ole ikinä katunut, että otettiin juuri tuo koira meille. Toivottavasti saamme viettää sen kanssa vielä monen monta vuotta lisää <3


tiistai 31. joulukuuta 2013

Joulu 2013


Me vietettiin tänä vuonna kahden perheen yhdistetty joulu. Haettiin minun äiti mukaan poikaystävän vanhempien luokse. Meidän joulu meni tosi kivasti, ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi, lahjatkin oli huippuja seurasta puhumattakaan. Rommikin oli tosi kiltisti. Tontutkin olivat sen vissiin huomanneetkin lahjamäärästä päätellen. Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa ;)












 

maanantai 30. joulukuuta 2013

Synttärit

Apua, kun tämä kuukausi on mennyt nopeasti. Bloginkin olen kerennyt jo "unohtamaan", kun on ollut kaikkea hässäkkää. Nyt kuitenkin tulee muutamassa osassa juttua joulukuun tekemisistä. Ensimmäisenä tietysti tärkein eli Rommin syntymäpäivät!



Rommi täytti siis vuoden 3.12. Vuosi on mennyt kauhean nopeasti ja pienestä pörröisestä pojasta on tullut iso mies :) Synttäreiden kunniaksi ostettiin muutama lahja, tehtiin juhlaillallinen Rommille sekä Rommi pääsi puistoonkin leikkimään ihanan Hallan kanssa. Hallalta saatiin vielä lahjojakin ja voi, kun ne oli kivoja!

Puistossa meno oli villiä eikä kamera meinannut pysyä menossa mukana. Pari kivaa kuvaa onnistuin kuitenkin ottamaan. Hallasta on tullut Rommin yksi mahtavista koirakavereista, jonka kanssa voi päättömästi juosta ja riehua. Hallan lisäksi puistossa oli muitakin ja esimerkiksi tuo mäyräkoira oli Rommin mieleen. Taisi poika vähän rakastua pieneen tyttöön, mutta alkujännityksen jälkeen taisi tulla pakit, kun pieni laittoi Rommin ruotuun.




Kotona Rommi saikin synttäriaterian ja lahjat. Hallalta Rommi sai ihanan karvaisen lelun ja pussin kananameja. Hyvin on molemmat kelvanneet ja lelukin on vielä ehjä (*koputtaa puuta*). Ruuaksi oli maksalaatikkoa (koirille tarkotettua), nameja ja makkaranpalasia.




Semmoset synttärit tällä kertaa :) Saas nähdä mitä ensi vuodeksi keksitään.
Seuraavassa osassa käydään läpi joulukuvia ja kerrotaan miten kivasti meni Rommin ensimmäinen joulu meidän kanssa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuu



Viime kuukausi on mennyt hujauksessa ja aika tylsästi koiran näkökulmasta katsottuna. Rommilla on ollut outoja mahavaivoja ja niiden hoitamisessa menikin jonkinaikaa. Nyt näyttää jo vähän paremmalta ja toivottavasti pysyykin vointi hyvänä.

Saatiin kaikenmaailman mahapillereitä, Canikuria sun muuta, että saatiin ensiksi oksennus ja myöhemmin ripuli loppumaan. Ostettiin eläinlääkärin suosituksesta Royal Caninin Gastro Intestinal-ruokaa ja se auttoi saamaan mahan kuntoon.


Kuvailut on jääneet nyt todella vähälle
tuon sairastelun takia ja kun ei viittinyt käydä puistoilemassa tai kauheasti tapailla muita koiria, jos olisikin ollut joku tarttuva mahapöpö. Nyt oon kuitenkin taas yrittänyt vähän ottaa kuvia ja haluaisin kovasti saada Rommista jonkun ihanan joulukuvan. Ehkä mennään huomenna ulos testailemaan mitä kuvia saadaan aikaan. Postauksen kuvissa vähän testausta joulumeiningistä. Epätarkkoja, mutta kuitenkin aika tunnelmallisia mielestäni.